keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Treeneihin totuttelua


Treenit alkavat taas lisääntyä meidän viikoissa. Aimon kraniohoitojen edetessä sen selkä alkaa olla taas suorana ja liike näyttää paremmalta. Se ei enää ole niin selvästi kipeä kun alkuvuodesta. Kiiru puolestaan alkaa olla jo sen verran laihtunut, että pystyy jo liikuttamaan sitä pelkäämättä miten käy nivelille.

Yksi päivä otin Kiirun Fiiliksen hallille mukaan ja kokeilin miten hyvin se muistaa TOKO:a ja miten hyvin se tekee rally-tokoon liittyviä kuvioita. Kiiru oli taitava. Oon jo unohtanut miten hienosti se osaa kaiken. Nouto, seuraaminen, paikalla pysyminen ja jopa ruutuun meno ja hyppy toimi aivan kun mitään treenitaukoa ei olisi ollutkaan.


Viime perjantaina käytiin lenkin päälle lagun hallilla treenaamassa ja Aimo teki TOKO:a, vaikkakin viereisen kentän agilitytreenaaja häiritsi sitä kovasti. Koko homma meni vinkumiseksi ja ääntelyksi, aina kun siellä mentiin putkeen. Aimon toinen korva taisi olla koko ajan viereisellä kentällä. Teki silti aika hyvin hyppyä, paikalla pysymistä, kapulan pitoa, merkin kiertoa. Seuraaminen oli hankalin noissa häiriöissä. Tuumailin vaan, ettei tokon harjoittelu ole vielä ajankohtaista agilityhäiriöissä. Muutenkin tehdään töitä ääntelyn kanssa, kun Aimo meinaa vinkua vauhtiliikkeitä tehdessään.

Kiiru treenasi myös. Ajattelin aluksi, että viereisellä kentällä agilitya menevä koira häiritsisi sitä. Mutta mikään hallilla oleva asia ei sitä häirinnyt, vaan keskittyi satasella. Muistui samalla mieleen miten paljon Kiirun kanssa on häiriöitä harjoiteltu, jotta se pystyisi tekemään koesuoritukset keskittyen. Kiiru on luonteeltaan terävä koira, joka reagoi haukkumalla/päin juoksemalla/näykkimällä asioihin. Ollaan kuitenkin koko sen elämä harjoiteltu vastaehdollistaen ja se pysyy töitä tehdessään hienosti mukana. Kiiru toisti tokojuttuja ja rallyyn liittyviä tehtäviä mallikkaasti. Seuraaminen meinaa olla vähän innokasti, joten sitä täytyi muistutella. Muutaman kerran tehtiin myös hyppy-putki-puomi -rata ja Kiiru oli aivan pähkinöinä tästä.



Viikonloppuna käytiin katsomassa kolmosten agikisoja lagun hallilla. Tuli sellainen ikävä lajia, että päätin ottaa sen mukaan treenivalikoimaan. Agility on vaan aina ollut mun juttu, siitä koiraharrastus alkoi ja mistään ei varmaan saa samanlaisia kicksejä kuin agilitykisoista. Katselin pikkumaxien hyppykorkeuksia ja ajattelin, että jos Kiiru pääsee vielä fyysisesti niin hyvään kuntoon, että menee agilitya jumiutumatta, niin kisataan siinä vielä muutama startti. Kiiru on nyt 9 vuotta, mutta osaa esteet (kilpaili 1-luokassa useamman startin joskus), joten treenimäärän ei tarvitse olla suuri. Rimat on uusien sääntöjen mukaan parhaimmillaan 20cm alemmat kuin silloin.

Aimo on korkeudeltaan 53cm, joten on maxiluokkalainen. Harmittaa sinällään, että pikkumakseissa se olisi voinut jopa kisata. Aimolla on ongelmia takapäässä ja olen ajatuksissani sulkenut agilityn siltä kokonaan pois "riskilajina". Silti kraniohoitojen kautta sen liikkuminen on parempaa ja osa sitä hieroneista on antanut toiveita siitä, että esim 3-vuotiaana Aimon kroppa alkaa olla aikuinen ja se voi vielä korjata ongelmansa riittävän hyvin. Otin agilityn takaisin treenilajiksi. Päätin, että opetan sille esteet nyt aluksi hyvin, en laita sitä mutkaputkiin ja rimat on max 40cm.

Käytiin tiistaina treenaamassa agilitya lenkin päälle ja meillä oli niin kivaa! Aimoa palkitsin ainoastaan nameilla, ettei ota liikaa kierroksia. Keppejä, muutama suora hyppy, suoria putkia ja puomia. Se on kyllä kiva agilityssa. Pakkaa siinäkin alkaa huutamaan jos kierrokset nousee, mutta silloin stopataan treeni ja otetaan kierroksia vähän alaspäin. Kovilla kierroksilla rataa läpi huutava koira repii itsensä vain rikki.

Kiiru teki myös agilitypätkiä tiistain treeneissä. Sillä rimat 35cm ja kovasti sille tuli hiki ja läkähdys. Kiirua on kiva ohjata kun se ei irtoile maailman ääriin asti. Toki se vähän kiihtyy radalla ja tekee huolimattomuusvirheitä, mutta niin tekee tämä ohjaajakin. Ainut este, joka meitä rassaa on kepit. Livistää viimeisestä välistä ohi kun ei malta. Ikuisuusongelma ollut aina ja niitä täytyy nyt treenata kuntoon.

Vielä treenin päälle loppulenkki aurinkoisella pellolla:)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Treeneihin totuttelua

Treenit alkavat taas lisääntyä meidän viikoissa. Aimon kraniohoitojen edetessä sen selkä alkaa olla taas suorana ja liike näyttää paremma...