tiistai 7. helmikuuta 2017

Hiljalleen takaisin treeneihin


Koirien kanssa on otettu nyt peruskuntoa alle. Tiet oli monta viikkoa jäisinä, joten metsälenkkiä on lähinnä tehty. Huiku on ollut viläkin aika pienellä liikutuksella välilevyongelmien vuoksi ja metsässä mukana on ollut vain mummukoirat ja Aimo. Lenkkeily on ollut rauhallista ja Aimokin on ravaillut suurimmaksi osaksi. Ravilenkin opettaminen sille hihnassa tulee olemaan keväällä aikamoinen kamppailu. Se on kuitenkin välttämätöntä verkkausten vuoksi, joka paikassa koiraa ei voi irrallaan ravuuttaa, eikä Aimo irrallaan pysy ravilla tarpeeksi pitkään.

Craniosacral-terapia on auttanut sekä Huikuun että Aimoon ihan huikeasti. Aimo ei ole enää kropaltaan niin pahasti korkkiruuvi. Sen takapään lihaksisto on alkanut myös kehittyä. Uskon, että kasvuaikana tuo ongelma takapäässä on aiheuttanut sen, ettei se ole ponnistellut oikein aikä laukannutkaan koskaan niin, että olisi venyttänyt ponnistusta tarpeeksi taakse. Nyt sen liikkuminen on aivan eri näköistä ja kroppa alkaa näyttää siltä että sitä käytetään jo suunnilleen oikein.

Huikulla cranioa on tehty lähinnä vasemman takajalan vuoksi. Huikun välilevypullistuma on tukkinut vasemman takajalan hermotusta ja se on heikentynyt paljon. Kahden craniokäsittelyn jälkeen se käyttää jalkaa jo ihan eri tavalla. Keventää toki sitä vielä seistessä, mutta ei varo sitä niin kovasti. Silloin tällöin se jo hyppää sohvalle ja autoon. Se myös istuskelee itsekseen, eli pullistuma (tai muu vaurio) alkanee hellittää.


Kun Aimon ongelmat on alkanut ratketa, olen haaveillut jo agilitysta ja koirajuoksusta sen kanssa. Hetki meni tokoillessa kun oltiin jo haudattu kropan takia noi sporttisemmat lajit. Eihän se toko kumpaakaan meitä niin kovasti säväytä. Oon haaveillut canicross-kisoista jo sen aikaa, että treenit sitä varten on aloitettu. Aimo ainakin vetää ja juoksee sinnikkäästi. Aika sitten näyttää saanko treenattua sen takapään niin kestäväksi, että sietää vedättää. Samat ajatukset agilityn suhteen. Jatketiin esteiden harjoittelua ja fiilikset oli kyllä ihan jotain muuta kun tokoillessa. Aimo ei tee vielä kovin vauhdikkaita juttuja agilityssa. Se on varmasti vauhdista ja kiihkosta nauttiva koira, joten siitä ei tarvitse huolehtia etteikö vauhti sieltä tule kun päästään ratavaiheeseen.


Koirajuoksun suhteen suurin tekijä on varmasti ohjaajan nopeuskestävyys. Siinä on mulle kyllä haastetta kerrakseen. Kaikenlaista treeniä saa kyllä vetää vuoden mittaan, että pääsee edes vähän kärkeen kiinni. Viime vuosi ja tämäkin vuosi menee lantion alueen ongelmaa treenatessa. Mulla lantio kiertää ja kippaa ja aiheuttaa mm. oikean polven rasitusta. Tähän on sitten kasa harjoitteita, ärsyttäviä pieniä pitoliikkeitä, joilla aktivoidaan tiettyjä pieniä lihaksia, jotka on jääneet pois käytöstä. Mulla on kuitenkin jo tilanne parantunut ihan huimasti etenkin selkänotkon kannalta ja toivonkin, että juoksutreenien edetessä ei enää paikat rasitu niin, että joutuu treenit laittamaan tauolle. Tällä hetkellä treenit koostuu kolmesta lihaskuntotreenistä salilla ja parista airobisesta viikossa. Airobiset on mennyt lähinnä crosstrainerilla 45min hinkaten, kun se tukee mukavasti juoksuasentoa ja säästää polvia. Ruokapuolta preppailin myös kuntoon. Entiselle hiilarikammoiselle ihmiselle käy hiljalleen niin, että se riisin ja pastan keittely vähenee, jos ei pidä siitä asiasta huolta. Kuitenkin kun tuo perusruokinta on kunnossa, niin sokerin ja leivän mussuttaminen jää kokonaan pois, eli hiilarimäärä voi jopa olla pienempi ja parempilaatuisempi näin, kun sitä on joka ruualla mukana.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Se on mielipide

 Viime viikolla julkaistu mielipidekirjoitus sai jakoja facebookissa. Siinä mieshenkilö kertoi mielipiteensä nykypäivän koiranpidosta. Ku...