maanantai 11. huhtikuuta 2016

Oppipoika


Aimo on ollut pari kertaa nyt lampailla ja sen lamppu on syttynyt kyllä nopeasti. Malttamaton ja äänekäs kun on, niin ärhäkkää haukkua alkoi tulla viime kerralla mukaan. Kierrokset varmaan vähän nousee ja lampaat jännittääkin sitä vielä niin haukkuminen on suht normaalia. Pentujen kanssa paimentaessa on vähän seurattava sitä rajaa, miten paljon sitä kannattaa tehdä. Pentu voi syttyä nopeastikin paimentamaan, mutta koulutusta ei voi oikeastaan aloittaa, jos pennun päässä ei ole vielä palikoita kehittynyt tarpeeksi ottamaan koulutusta vastaan. Jos pentu on tosi kiltti tyyppi ja kuuntelee pienestä, niin ei harjoittelusta varmaan mitään haittaakaan ole. Vähän siis tässä harjoitellessa seuraillaan paljonko Aimon kanssa kannattaa tehdä ja millaisia treenejä.


Sänkkärillä ollaan päästy taas harjoittelemaan ja päästään vielä jonkun aikaa ennen kun se kylvetään. Tuohon pellolle on helppo ojan yli lampaiden kanssa hypätä treenailemaan ja siinä mahtuu ottamaan isoakin treeniä. Huiku on ainakin kehittynyt siinä treenatessa valtavasti. Lampaille se on myös tehnyt hyvää. Isommassa tilassa ne käyttäytyy luonnollisemmin ja saa tilaa väistää. Kun pellolle ottaa vielä koko porukan, eikä jätä ketään lampolalle odottamaan, niin tuntuu että niillä on vielä rauhallisempi olo kun niiden koko lauma on paikalla. Lammaskoulutuksissa on puhuttu siitä, miten lampaat stressaantuu helposti jos niitä jaetaan ja että näköyhteys tulisi säilyttää. Mietin nimittäin sitä miten paljon lisästressiä treeneissä aiheuttaa se, että osa jää taukorastille ja osa menee koiran eteen. Lampaat on ehkä eroahdisteisia eläimiä. Lauma on Tärkeä.


Pentuhavaintoja olen taas Aimon kanssa tehnyt. Meillä on ollut aika rentoa elämää, jos vertaa vaikka siihen millaista on aiempien pentujen kanssa ollut. Tää on nyt se kaikki rajat rikkova pikkuveli.. Monta asiaa olen jättänyt stressaamatta, arvioinut lähinnä että tämä käytös on nyt vaan pentumaista ja jää taakse kun ikää tulee. Toisinaan antanut sen olla Aimo niissä tilanteissa, jossa se käyttäytyy vain sen verran huonosti, että tiedän pystyväni elämään sen asian kanssa jos käytös jää. Kyläillessä olen huomannut, miten se alkaa hakeutua "kiellettyihin" paikkoihin, kuten sohvalle kun huomaa että joku tulee nostamaan sen sieltä pois (pääsee syliin, saa huomiota). Kotona mulla on asuntoa rajattu niin, ettei tällä hetkellä kukaan koirista pääse paikkoihin, joihin en pentuakaan halua. Ympäristön rajaaminen auttaa siinä, ettei pentu pääse oppimaan huomionhakuista "kiellettyä" tekemistä. Mikään ei varmaan ole raivostuttavampaa kuin koira, joka on oppinut miten omistajan huomion saa varmasti. Yleensä vielä jollain huonolla vaihtoehdolla. Ja mä en taas ihmisenä ole sellainen, että mua ei haittaisi että koirat pääsee joka paikkaan sänkyyn ja sohvalle yms. sotkemaan. Kyllä se haittaa. En mä halua että sohvat ja petivaatteet tuoksuu koiralle tai että sängyssä on kilo hiekkaa. Ja että makkarissa, jossa on vaatteet, on myös koirankarvaa lattialla. Jos koiran käyttöominaisuuksilla ei olisi mulle väliä, niin mulla olis sellainen rotu, josta ei lähde karvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Treeneihin totuttelua

Treenit alkavat taas lisääntyä meidän viikoissa. Aimon kraniohoitojen edetessä sen selkä alkaa olla taas suorana ja liike näyttää paremma...