sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kolme (tai viisi)


 Talvi ja kevät on menneet siivillä. Tammikuussa joukkoomme saapui pieni Aimo-poika. Pentu oli ollut ajatuksissa, mutta ajankohta ei ollut vielä selvillä, eikä yhdistelmä tai muukaan asia. En ollut samalla tavalla innostunut tämän pennun tulosta kun aiemmin oon ollut. Ehkä oon aikuistunut, tää on tuttua ja siitä pentuajasta tulee ekana mieleen se moppaamisen ja kompostikehikoiden määrä. Innoissani olin toki siitä että tällainen tilaisuus napsahti nopsasti mun kohdalle. Että sain Aimon. En oo maailman paras odottelemaan ja Aimon tulo mulle selvisi kaksi viikkoa ennen luovutuspäivää. Sen verran pystyy odottamaan, eli aika valmiin paketin sain. Aimo on Huikun täyssiskon Floon pentu.


Aimo on nyt 4kk. ja ollaan opeteltu tätä elämää yhdessä. Eilen Aimo sytytettiin lampaille. Vartin homma, joka alkoi sillä että kannoin vastahakoisen pennun pellolle. Se on vähän pelännyt lampaita, mutta syttyi hienosti ja teki pellolla kaukaa kaaria. Osittain toki johtui siitä ettei ihan lähelle uskaltanut tulla, mutta tuota samantyylistä kaartelua se on tehnyt toisten koirien kanssa lenkillä. Hassua, että mulla ei oo koskaan edes käynyt mielessä sellainen, että mulle voisi tulla pentu, joka ei syty paimentamaan. Ehkä joku päivä käy niinkin. Ollaan tehty "vähän" tokoa ja agilitya myös. Se tuntuu vähältä, kun "treenaaminen" on sellaista spontaanimpaa "tehdääs tätä ja tota" tänään. Aimo osaa varmaan hyvin saman verran asioita kun kaikki muutkin mun koirat tuon ikäisenä. Se on uros ja se näkyy kun sitä kouluttaa. Ihana yksinkertaisuus.


Vasta kun pentu on kotona niin muistaa sen arkikäytösten opettelun määrän. Sitä riittää. Etenkin kun pentu kasvaa ja kaikki sellainen mitä ei ole opeteltu erikseen alkaa näkyä.. Aimo on kehittänyt "rappurallin" ja "autolla ekana" -tyyppiset kilpailut. Ja ne tehdään aina kovan äänen kanssa (sori naapurit). Aimo on aika äänekäs erinäisissä arjen tilanteissa. Se on välillä oikea räksy. Nyt on menossa voimakas syttymiskausi, eli kaikki mikä pihalla liikkuu nopeasti ohi, saa sen kierroksille. Onneksi se on ahne. On auttanut monissa tilanteissa. En oo vienyt tämän ikäistä pentua yleensä näkemään mitään "vääriä" kohteita, joihin sen paimennusvietti voisi syttyä. Ollaan lenkkeilty landella samalla kun ollaan käyty lampaat hoitamassa.

Otsikko viittaa siihen, että nyt koiria on kolme mulla kaupungissa ja kaksi lisää landella. Roope alkaa olla tosin jo sellaisessa kunnossa että meinaa lenkillä vähän hyytyä. Mutta silti mukana kulkee sekin. Kiirulle taas kaupungissa olisi vähän liikaa vilinää, joten sen on helpointa elellä maalla. Vaikka koiran kuinka saa kouluttamalla selviämään arjesta kaupungissa, niin se ei tarkoita välttämättä sitä, etteikö se olisi koiralle stressaavaa. Etenkin sellaiselle, jolla se hermorakenne ei kestä edes sitä, että ruokinta-aika heittää tunnilla. Mutta toivotaan että Aimosta tulee hyvä kaupunkikoirakin.. toisaalta toivon myös että Aimo ja kaikki nämä muutkin kaupunkibortsut (ja minä!) pääsee vielä joskus elämään landelle kokopäiväisesti. Dream big!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Treeneihin totuttelua

Treenit alkavat taas lisääntyä meidän viikoissa. Aimon kraniohoitojen edetessä sen selkä alkaa olla taas suorana ja liike näyttää paremma...