torstai 31. joulukuuta 2015

On se säitä pidelly..



Ihan huikeet säät lenkkeillä näin välipäivinä. Kylmää tuulta toki, mutta aurinkoa ja maa kuurassa. Koirien kanssa ollaan lenkkeilty metsissä ja pelloilla ajan kanssa samoillen. Varmaan ekaa kertaa sitten helmikuun jälkeen on saatu loikoa näitä päiviä läpi kelloon katsomatta. No toki meillä on käynyt paimentajia joka päivä ja treeneissä on mennyt yllättävän kauan kun ollaan innoissaan paimenneltu menemään.

Huiku steriloitiin keskiviikkona ja muija on toipunut siitä aika hyvin. Tai kyllähän se kipeä varmasti on, mutta Huiku on kova luu, eikä näytä kipuja. Lähinnä se näkyy nukkumisena ja liikkeiden varovaisuutena. Mitään kauluria ei voi sille ajatella vaan sillä on paituli päällä. Tosin ei se sen kanssakaan oikein rentoa makoile, joten aika lailla mennään ilman ja pidän sitä vaan silmällä. Huikulla oli myös iso nisäkasvain tullut ihan parin viikon aikana ja se poistettiin samalla. Nyt toivumme tästä ja aloitamme treenit sitten noin kuukauden päästä ja uudet poikkeuslupasäännöt antaa meillekin pienen toiveen kilpailemisesta.


Kiiru on ollut mummolassa suurimman osan ajasta. Silloin tällöin otan sen pariksi viikoksi kaupunkiin. Ajatuksena olisi pitää sitä enemmnäkin taas täälä kun meidän arki tästä vähän rutinoituu ensi vuonna. Kiiru on aika herkkä koira ja tarkka arkirutiineista. Ruokien ja pissatusten pitää tulla tutussa rytmissä ja mun aikataulujen kanssa rutiineita on vaikea ylläpitää. Olisi kiva kisata sen kanssa agilityssa vielä pari vuotta.


Vimma täyttää vuoden alkupuolella jo 11 vuotta. Olen haaveillut sen kanssa Rally-Tokoilusta, mutta katsoo nyt miten aika riittää. Tänään Vimma oli tuuraamassa Huikua pellolla, eli paimentamassa. Oli aika jännä tunne ohjata Vimmaa samalla rutiinilla kun ohjaan Huikua ja huomata miten Vimmakin vaan toimii ja tekee ihan näppärästi asioita. Ainut mikä sillä paimennuksessa prakaa on hakukaaret. Se tekee ne tiukkaan ja isommalla pellolla pakka hajoaa siltä. Mutta käyttökelpoinen työkoira sekin on näissä hommissa kun ei mietitä 40 pisteen hakukaaria.

Tästä tuli oikeastaan tällainen yhteenveto vuoden loppuun ja ajatuksia ensi vuodellekin. Oon itse oppinut, että liika analysointi on ajan hukkaa. Me ei voida oikeasti tietää lopulta, mitä ne koirat ajattelee ja miten meidän tuleva vuosi menee, joten turha käyttää paukkuja siihen miettimiseen niin kamalasti. Yleensä ne ratkaisut tulee tekemisen kautta tai ajan kanssa. Ja ennen kaikkea siitä, että tuntee koiransa.

Mulle on paimennuksessa auennut uusia ajatuksia paljonkin. Huiku on ollut tärkeä apukäsi käytännön töissä ja sielä on opittu valtavasti. Kun koiralla on halu ymmärtää ja tehdä oikein, niin sille tarvii vaan näyttää ja kertoa asia mahdollisimman loogisesti. Usein tuntuu, että kun ohjaajat paukuttaa jotain periaatemaahanmenoa koiran ja töiden kannalta ihan epäloogiseen kohtaan, niin sillä menee vaan se koiran luottamus ohjaajaan pilalle. Kyllä koirilla on aika usein järki siinä mitä ne tekee ja jos ohjaajallakin on, niin homma sujuu. Eikä se tarkota sitä, että koira saa viettiensä mukaan tehdä omatoimisesti asioita. Vaan että joskus koiralle yritetään paukuttaa jotain ihan epäluontaista treeniä, jota koiran on vaikea oppia. Vois verrata vaikka agilityssa siihen, kuinka koira luontaisesti lukee ohjaajan vartaloa ja sitten yritettäisiin opettaa sille ihan vastapäin jotain ohjausta, vaikkapa saksalaista niin, että ohjaajan katse ja kädet sojottaa suoraan menosuuntaan ja sitten vielä toruttaisiin koiraa aina ihan huolella kun se ei hypännytkään..

Ai vitsi mä odotan sitä päivää kun voin sanoa, että oon jo 25 vuotta harrastanut paimennusta. Tää laji on ihan kuningas ja siitä oppii koko ajan lisää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Se on mielipide

 Viime viikolla julkaistu mielipidekirjoitus sai jakoja facebookissa. Siinä mieshenkilö kertoi mielipiteensä nykypäivän koiranpidosta. Ku...