sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulukuussa pellolla


Lampaat ja paimenet sopivat hyvin joulun aikaan ja pieni pakkanen on pitänyt pellon pinnan mukavana juosta. Mikään ei varmaan ole niin kuraista kun sateessa mutaisella pellolla paimentaminen. Lampaiden märän villan haju tarttuu housuihin ja koira on niskaa myöden savinen.

Lampaat on olleet paljon rauhallisempia isolla pellolla kun otetaan koko katras mukaan. Jos osan lampaista jättää lampolalle, niin pellolla olijat pyrkii sinne välittömästi takaisin jos koiran silmä välttää. Lampaalla on turvallisempi olo, mitä isompi lauma niitä on.



Mansku ja Huiku treenasi tuplahakuja, jossa on kaksi ohjaajaa koiriensa kanssa ja vuorotellen koirat hakee lampaat toisen ohjaajan luota omalleen. "Helppoa" ohjaajalle, kun ei tarvi turhaa kävellä ja koirille hyvää treeniä kisoihin, jossa lampaat haetaan tolppaihmisten luota. Sen lisäksi molemmat treenaili poispäinajoa pidempiä matkoja. Huikun kanssa haettiin poispäinajoon etäisyyttä, sillä se yrittää tietyssä matkassa aina lipua lauman taakse ja tuoda sen ohjaajalle takaisin. Nyt se yritti tätä tasan kerran. Täysinoppineet lampaathan lähtee heti ihmisen luokse, jos koira antaa niille tilan, josta mennä. Huiku antoi lampaiden kulkea poispäinajossa rauhalliseen tahtiin, sitä ei tarvitse turhaa pysäytellä maahan. Ennemminkin se kääntelee korvia ja on hyvin kuulolla, jos saisikin käskyn lähteä flänkille tai tuoda lampaat ohjaajalle.



Pellolla oli niin kylmä viima, että oma naama ja varpaat paukkui. Lampaille kylmä ei ole mikään ongelma. Ne tarkenevat tosi kovassa pakkasessa, kunhan niillä on kuivaa ja vedotonta. Lampaat luovuttaa niin paljon kosteutta ympäristöön, että niitä ei voi pitää tiiviissä rakennuksessa ilman hyvää ilmanvaihtoa. Lammas kuolee ennemmin siihen kosteuteen (bakteerit, taudit ym. leviäminen) kuin kylmyyteen. Meidän lampailla on vielä(kin) villat, eli syksyn kerintä on venynyt. Villa on paksua, mutta ei vielä mitenkään huopaista tai takkuista, eli se lämmittää hyvin.

Koirien kanssa kylmässä paimentaessa pitää ottaa huomioon se aika, minkä ne makaavat maassa tai kyhjöttävät paikoillaan kun odottavat vuoroaan. Jos koiran ottaa parkista suoraan hakukaarelle kylmänä, voi ongelmia tulla. Jos ei heti, niin ajan myötä. Huiku osaa odottaa lupaa myös liikkeessä, eli toisen koiran tehdessä treeniä pellolla se pysyttelee mun lähellä kun käveleskellään ja tarkkaillaan toisten treenejä. Kokemuksen myötä se puuttuu toisen koiran treenitilanteisiin vain silloin, kun se näkee että siellä on joku lammas karkaamassa. Ei se silloinkaan mene jos ehdin kieltää.



Huiku on oppinut tänä vuonna pieniä uusia juttuja ihan vain apukoirana olemalla. Olen itse yrittänyt olla rennompi käskyttäessä ja katsoa tilanteita vähän pidemmälle kun aiemmin. Huiku on aika hyvin oppinut jo "käänny" -käskyn ja lampaiden pitämisen ohjaajan takana kun viedään niitä pois pellolta. Lampailla on kova veto lampolalle ja ne juoksevat sinne ohjaajan ohitse, ellei koira kulje ohjaajan edessä peruutellen/sivuttain ja pidä lampaita ohjaajan takana. Tällöin lauman taakse ei tarvitse välttämättä koiraa näin oppineiden lampaiden kanssa ollenkaan.

Tämä nykyinen karsittu lammaslauma on kyllä huippuporukka bortsujen kanssa treenaillessa. Ne on sopivan rauhallisia silloin, kun koira työskentelee eläimiä kunnioittaen, mutta ne reagoivat koiran liikkeisiin hyvin. Tässä porukassa ei ole hankalia yksilöitäkään, paitsi Ruikkis, jonka ainut ongelma on se, että se tahtoo ainoastaan olla lähellä ohjaajan jalkaa. Etenkin jos poispäinajoon lähtö on koiralla vielä vähän hakusessa, niin Ruikkis kyllä jallittaa vihreää paria oikein mielellään kiertämällä tiiviisti ohjaajan jalkojen ympäri, vaikka muu lauma on jo lähtenyt. Katraassa on kolme keväistä karitsaa ja viisi uuhta, joista kolme poikimatonta.

Ruikkis on etummaisena

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Se on mielipide

 Viime viikolla julkaistu mielipidekirjoitus sai jakoja facebookissa. Siinä mieshenkilö kertoi mielipiteensä nykypäivän koiranpidosta. Ku...